Tyrvään talkootyö esillä kirkolliskokouksessa

3.11.2009
Opetusministeriön kansliapäällikkö Harri Skog antoi evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen avajaispäivänä tunnustusta Tyrvään Pyhän Olavin kirkon jälleenrakentamiselle.
Puheessaan Skog nosti tyrvääläisen talkootyön esimerkiksi hyvästä kristillisestä perinteestä.
– Mittavaan korjaustyöhön työpanoksensa ja tukensa antaneet ovat kokeneet arvokkaaksi sen, mitä kirkko edustaa.

Kansliapäällikkö Harri Skogin puhe 2.11.2009

Herra arkkipiispa,
arvoisat kirkolliskokousedustajat,
hyvät kuulijat!

Tänä vuonna on monin tavoin muistettu ja juhlistettu yhtä Suomen historian merkkipaalua, autonomisen ajan alkamista 200 vuotta sitten. Meille opetusministeriössä juhlavuosi on ollut erityisen merkittävä, sillä 1809 sai alkunsa myös opetusministeriö, aluksi hallituskonseljin kirkollistoimituskunnan nimellä.
Tehtäviin kuuluivat aluksi, kuten nimikin kertoo, kirkkoa koskevat asiat. Opetusasiat liitettiin virallisesti kirkollistoimituskunnan tehtäviin 1840-luvulla. Nykyisen nimensä opetusministeriö sai vasta 1922.

Valtiokirkosta kansankirkoksi

Muisteltaessa vuoden 1809 tapahtumia nousee usein esille Turun piispan, sittemmin arkkipiispan arvon saaneen Jacob Tengströmin nimi. Monien asiantuntijoiden mielestä piispa Tengströmin toiminnalla oli huomattava vaikutus siihen, että Suomi saavutti venäläisvalloituksen jälkeen autonomisen aseman ja sai säilyttää luterilaisen uskon ja oman oikeusjärjestyksensä.

Piispa Tengström perusti linjansa realistiseen tilannearvioon sodan lopputuloksesta. Hän näki, että tuli tunnustaa syntynyt uusi tilanne ja pyrkiä uusissa olosuhteissa turvaamaan ne asiat, jotka olivat Suomelle ja suomalaisille tärkeitä, ja käyttää hyväksi ne myönteiset mahdollisuudet, joita uusi tilanne toi tullessaan. Omana aikanaan ja vielä myöhemminkin Tengströmin edustama linja oli kiistelty, mutta viime aikoina on entistä paremmin alettua ymmärtää sen kaukonäköisyys.

Suomen valtiollisen aseman muutosta 1809 voidaan pitää alkusysäyksenä kirkon aseman muuttumiselle valtiokirkosta itsehallinnolliseksi kansankirkoksi. Valtion ja samalla myös kirkon päämieheksi tuli ortodoksinen tsaari, mikä antoi sysäyksen kirkon itsehallinnon luomiselle.
Tärkeitä askeleita tässä olivat kirkolliskokouksen perustaminen ja nykyisen kaltaisen kirkkolain säätämismenettelyn luominen 1869 kirkkolaissa.

Tuolloin alkanut linja, jossa kirkon itsehallintoa on vahvistettu ja hallinnollisia siteitä valtioon purettu, on jatkunut vähin erin mutta johdonmukaisesti meidän päiviimme asti.

Virkamiesoikeus puhuttaa taas

Tämän päivän päättäjillä on onni tehdä työtään monilla tavoin vakaammissa ja suotuisammissa olosuhteissa kuin vuonna 1809. Tämä ei välttämättä silti tee sitä kaikissa suhteissa helpommaksi.
Toimintaympäristön muutokset eivät kenties ole nykyisin yhtä äkillisiä ja dramaattisia kuin 1809. Toisaalta tänä päivänä voi samanaikaisesti olla käynnissä useita kauaskantoisia muutosilmiöitä, joiden tunnistaminen ja seurausten ennakointi on vaikeaa. Tämä edellyttää päätöksenteolle vahvaa tietopohjaa, esimerkiksi tutkimustiedon ja tilastoaineistojen käyttämistä tukena.

Tälläkin istuntokaudella kirkolliskokouksella on päätettävänään useita merkittäviä asioita. Puhutuin lienee esitys kirkollisten viranomaisten viranhaltijoiden oikeusasemaa koskevan sääntelyn uudistamisesta. Suurelta osin samansisältöinen esitys oli käsittelyssä jo edellisellä kaudella, mutta se ei silloin saanut taakseen riittävää määräenemmistöä.

Esityksestä on käyty vilkasta keskustelua. Välillä on tuntunut siltä, että keskustelussa on ollut esillä myös sellaisia asioita, joihin tällä esityksellä on vain ohut yhteys. Se, että kyse on viranhaltijoiden asemaa koskevien pelisääntöjen selkeyttämisestä ja nykyaikaistamisesta, tuntuu jääneen taka-alalle. Pitäisin erittäin tärkeänä, että tietyistä näkemyseroista huolimatta päätöksenteossa säilyisi rakentavan yhteistyön ja luottamuksen ilmapiiri.

Valitettavasti meidän aikanamme julkisuutta saavat usein lähinnä epäkohdat ja ristiriidat. Monet myönteiset asiat jäävät ilman riittävää ja oikeasuhtaista julkisuutta. Näin on usein kirkonkin kohdalla. Aina ei muisteta, että hyvin suuri enemmistö suomalaisista edelleen turvautuu kirkkoon elämänsä käännekohdissa ja neljä viidesosaa suomalaisista on kirkon jäseniä.

Talkootyö kertoo arvostuksesta

Kirkon toiminta ja sen eri muodoissa antama apu tunnustetaan korvaamattoman tärkeäksi koko yhteiskunnassa. Monet kristinuskon perusarvoista ovat niin syvälle juurtuneita, ettei niiden kristillistä perustaa aina tule edes ajatelleeksi. Ihanteemme esimerkiksi jokaisen yksilön ihmisarvosta ja heikoimpien auttamisesta ovat olennaisesti kristillisen arvopohjan muovaamia.

Konkreettinen osoitus siitä, miten paljon arvostusta ja yhteisöllisyyttä kirkollinen perinne sisältää, on esimerkiksi äskettäin päätökseen saatettu Tyrvään Pyhän Olavin kirkon mittava korjaus tuhotyön jälkeen. Paikkakunnalla syntyi korjaustyön tueksi suorastaan kansanliike, jonka piirissä tehdyt lukemattomat talkootunnit osaltaan tuottivat kauniin tuloksen.

Korjaustyön hyväksi oltiin valmiita suurinkiin uhrauksiin, tekemään työtä ja antamaan tarveaineita. Edellytyksenä tälle panostukselle on ollut, että sitä antaneet ovat kokeneet arvokkaaksi sen, mitä kirkko edustaa ja mitä he ovat kirkolta saaneet.

Nyt katse kohti lapsia

Reilun kahden viikon kuluttua huipentuu myös toinen tärkeä juhlavuosi, kun lapsen oikeuksien yleissopimus tulee kahdenkymmenen vuoden ikään. Lapsen oikeuksien päivä 20. marraskuuta muistuttaa tarpeesta tarkastella maailmaa lapsen näkökulmasta.

Juhlavuoden pääteemana on ollut kaikkien alle 18-vuotiaiden lasten oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi.
Opetusministeriön johdolla toimiva lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelma on tänä syksynä paneutunut aiheeseen käynnistämällä opetusministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön toimialoilla lapsivaikutusten arvioinnin pilottihankkeet.

Sisäasiainministeriö on käynnistänyt vastaavan hankkeensa alkuvuodesta. Lähtökohta on selkeä. Yhteiskuntamme vahvan tulevaisuuden varmistamiseksi on välttämätöntä arvioida sekä ennakkoon että jälkikäteen päätösten lapsivaikutuksia. Tähän meitä velvoittaa toisaalta juuri lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus, mutta myös tahtomme rakentaa Suomesta lapsiystävällinen yhteiskunta.

Näillä ajatuksilla haluan tuoda kirkolliskokoukselle valtiovallan tervehdyksen ja toivottaa kirkolliskokousedustajille voimia ja viisautta tärkeässä tehtävässään.

Lisää kuulumisia Turusta

Suoraa puhetta kirkolliskokouksesta – edustajien blogeja voit lukea täältä

- Takaisin.