Tuomaankirkosta haettiin joulua

17.12.2007
Maa on niin kaunis kaikui komeasti kanttori Keijo Vätön säestyksellä Tuomaankirkossa Tyrvään Pyhän Olavin pihassa.

Sumuinen ja lauha kolmannen adventin aamu keräsi vanhankirkonmäelle taas satamäärin jouluun valmistautuvaa, juhlatunnelmaan virittäytyvää väkeä. Kirkkokansaa oli paikalla enemmän kuin vuosiin; paljon työikäisiä, paljon nuoria, paljon lapsiperheitä.

Suurin osa joukosta käveli lyhty kädessä keskustasta Kallialaan, reittiä jonka seurakunnan nuoret olivat aamuyön tunteina valaisseet.

– Valvojaisissa ja kynttilöitä sytyttämässä oli yli 30 nuorta, ynnäsi nuorisotyönohjaaja Tuomo Taipalus.

Tuomaankirkko houkuttelee muitakin kuin paikkakuntalaisia. Tällä kertaa mukana oli esimerkiksi bussilastillinen Tampereen Taivaltajia, jotka halusivat vaeltaa jouluun Vammalassa.

Lyhyen hartaushetken kirkonmäellä toimitti kirkkoherra Osmo Ojansivu, joka luki tuttuun tapaan joulun profetiaa vanhasta Raamatusta. Jouluevankeliumi ”säästettiin” oikeaan jouluun, mutta jouluvirsi Enkeli taivaan sentään veisattiin yhdessä.

Puheessaan Ojansivu kertasi hieman Tuomaankirkon perinnettä, joka alkoi Vammalan seurakunnassa jo 70-luvulla, kirkkoherra Timo Kökön aikana. Ennen tavattiin lukea myös vanhanaikaisia 1800-luvun kuulutuksia.

Vammalalaiset ystävykset Maija Kopi ja Kaija Tähtö muistavat ne hyvin.

– Esimerkiksi se jäi mieleen, kun sanottiin että menkää ja maksakaa kaikille velkanne, jos velkaa olette!

Naiset tulivat ensi kertaa Tuomaankirkkoon joskus 90-luvun alkupuolella.

– Noihin aikoihin oli tapana aina kävellä yhtenäisenä, isona kulkueena Tyrvään kirkolta asti. Tunnelma nousi jo siinä, kun matkalla laulettiin yhdessä. Kun saavuttiin isolta tieltä vanhallekirkolle kääntyvään tienhaaraan, rovasti Kökkö oli siinä joukkoa vastassa.

Tuomaankirkkoon entiset työkaverukset Kopi ja Tähtö tulevat edelleen jalan.

– Olemme sopineet, että niin kauan käymme, kuin kävellen pääsemme, Varilassa asuva Kopi vakuuttaa.

Marja Pajula ja Rainer Virtanen saapuivat lähempää, sillä he asuvat Pyhän Olavin suunnalla, vain lyhyen kävelymatkan ja pienen metsätaipaleen päässä.

– Ensimmäisen kerran kävin 1987, joten nyt on 20-vuotisjuhla, kertoo Marja Pajula. – Parina vuonna on ollut tosi kova pakkanen, varmaan yli 20 astetta.

Parhaiten menneiltä vuosilta on mieleen jäänyt Tuomaankirkon tunnelma vanhassa kirkkosalissa, aikana ennen tuhopolttoa.

– Vaikuttava oli myös se kerta, kun palon jälkeen kokoonnuttiin raunioilla, asehuoneen puoleisella seinustalla. Hienoa oli olla mukana myös silloin, kun jälleenrakennusvaiheessa ensi kertaa päästiin taas sisätiloihin viettämään Tuomaankirkkoa.

Pirjo Silveri, teksti ja kuvat

- Takaisin.