Talkoolaiset taas Pyhällä Olavilla

11.6.2007
Tyrvääläiset kirkonrakentajat kävivät porukalla tutustumassa taas yhteen Pyhään Olaviin.

Tällä kertaa retkikohteena oli Tallinna. Kahden päivän ajan siellä ihailtiin ja ihmeteltiin Pyhälle Olaville omistetun Olevisten lisäksi paljon muuta.

Totuttuun tapaan myös sää suosi ”ompeluseuralaisia”. Aurinko paahtoi täysillä ja päivälämpötila kipusi peräti 25 asteen tuntumaan.

Menomatkalla Lauhamon bussissa Veikot Kareinen ja Kylvén laskivat, että talkoot Vammalassa päättyivät jo neljä vuotta sitten, mutta työmaalla ystävystynyt joukko jaksaa yhä kokoontua ja reissata – ja aina jälleennäkeminen on yhtä riemullista. Nyt talkoolaisia puolisoineen oli mukana 43, Vammalasta, Keikyästä, Kiikoisista, Noormarkusta.

Joillekin matka Viroon oli elämän ensimmäinen, jotkut muistelivat vuosien takaista Tallinnan käyntiään ja hämmästelivät kaupunkikuvassa tapahtunutta valtavaa muutosta.

Keitä virolaiset oikein ovat?

Bussimatkalla Vammalasta Helsinkiin vs. kirkkoherra Hannu Kilpeläinen evästi ryhmää tuhdilla historia-annoksella. Venäjän ja Karjalan uskonnollisen elämän asiantuntija, Valamosta väitöskirjansakin tehnyt Kilpeläinen valotti, keitä virolaiset oikein ovat ja miten heidän historiansa liittyy suomalaisiin ja karjalaisiin. Hän kertoili yhteisistä suomalais-ugrilaisista juuristamme, osana toista suurta eurooppalaista kansa- ja kieliryhmää.

Hän täsmensi, että suunta on oikeastaan kohti Liivinmaata – sitähän Tallinna ympäristöineen vuosisatoja sitten oli. Nykyinen Viro on paljon nuorempaa perua.

Linjurissa istuvaa kuulijakuntaansa ajatellen Hannu Kilpeläinen muistutti ortodoksien yleisestä kauniista tavasta rukoilla kirkon rakentajien ja koristajien puolesta, vaikka työ olisi tehty tuhat vuotta sitten.

Tällainen tapa voisi kirkkoherran mielestä yleistyä meillä luterilaisillakin, koska myös varsinainen kirkkotila on tärkeä – ja samalla ne ihmiset, jotka sen ovat luoneet ja näin mahdollistaneet jumalanpalveluksien pitämisen.

Kirkosta kirkkoon

Talkoolaisten seurue ylitti Suomenlahden katamaraanilla. Lounasaikaan ehdittiin vielä ravintola Peppersackin maittaviin syöminkeihin.

Illansuussa ohjelmassa oli opastettu kaupunkikierros. Lauhamon kuljettaja Timo Iivari sompaili taitavasti 400 000 asukkaan Tallinnaa ristiin rastiin, välillä Vanhankaupungin uskomattoman kapeita katuja.

Suomenkielinen virolaisopas selosti värikkäästi sekä nähtävyyksiä että kotimaansa historiaa ja nykypäivää.

Maineikkaiden laulujuhlien pitopaikkaan tutustuttiin kävellen. Matkalaiset halusivat ehdottomasti käydä katsomassa myös kiisteltyä neuvostoaikaista Pronssisoturia, joka keväällä siirrettiin keskustasta Tönismäeltä kaupungin eteläpuolella sijaitsevalle sotilashautausmaalle.

Toisen matkapäivän aamupäivä oli varattu kokonaan kirkoille. Aluksi askeleet johtivat Estonia-muistomerkin ja Paksu-Margaretan eli Vanhankaupungin muuriin kuuluvan tykkitornin kautta Olevisten kirkkoon.

Viron pääkaupunki on tornien kaupunki. Korkein ja hallitsevin niistä on juuri Pyhä Olavi, yksi Tallinnan symboleista, aikanaan Euroopan korkeimpana rakennuksena ylpeillyt.

Pyhän Olavin kirkko on historiansa aikana palanut kolme kertaa – ja aina se on rakennettu uudestaan. Nykyinen torni kurottaa 124 metriin, mutta 1500-luvulla Oleviste kipusi 159 metriin saakka ja oli varma johtotähti Tallinnan suuntaan purjehtineille laivoille.

Tyrvääläisten sisarkirkolta on vain lyhyt kävelymatka Raatihuoneentorin läheisyydessä sijaitsevaan Püha Vaimun eli Pyhän Hengen kirkkoon. Moni pysähtyi valokuvaamaan sen ulkoseinässä olevaa, kaupungin kuuluisinta julkista kelloa 1600-luvulta.

Sisällä ihailtiin erikoista kaksilaivaista pohjaratkaisua, upeaa alttarikaappia ja koristeellista saarnastuolia taidokkaine puuleikkauksineen. Maalaukset lehterien kaiteissa ja penkeissä johtivat ajatukset väkisinkin kotiseudulle ja Tyrvään Pyhällä Olavilla meneillään olevaan taidehankkeeseen.

Jo aiemmilta retkiltä tutuksi tulleeseen tapaan joukko istahti hetkeksi kirkonpenkkiin ja kajautti Vuorenojan Upin johdolla ilmoille tutun virren ”Herraa hyvää kiittäkää”.

Seuraava kohde oli Tallinnan vanhin kirkko eli Tuomiokirkko Toompean mäellä. Sen nykyinen ulkoasu on laajamittaisten jälleenrakennustöiden tulos. Paikalla on todennäköisesti sijainnut ensimmäinen puukirkko jo 1200-luvun alkupuolella. Kivikirkkoa alettiin rakentaa 1243.¨Ulospäin kirkko edustaa gotiikkaa, torni on peräisin barokin ajalta ja monet kappeleista ovat sitäkin nuorempia.

Sisustuksessa vammalalaisten huomio kiinnittyi ennen muuta mahtaviin hautalaattoihin sekä lukuisiin aatelissukujen vaakunatauluihin kaikilla seinillä. Kirkkoon on haudattu useita kuuluisuuksia, muun muassa tunnettu ruotsalainen sotapäällikkö Pontus de la Gardie.

Kivenheiton päässä luterilaisesta Tuomiokirkosta on kaupungin suurin kupolikirkko. Sinne siis!

Aleksanteri Nevskin katedraali vastapäätä parlamenttitaloa on mahtava ja runsaasti koristeltu ortodoksikirkko. Se valmistui Toompealle 1900 eli aikana, jolloin Viro kuului Venäjään. Tämän kirkon torneissa on kaupungin mahtavimmat kellot, joita on yhteensä 11. Suurin niistä painaa 15 tonnia.

Monipuolisen ja mielenkiintoisen kirkkokierroksen jälkeen oli muutama tunti vapaata ennen kun laiva lähti takaisin kohti Helsinkiä.

Kotimatkalla väsynyt mutta onnellinen joukko mietti jo, mikä mahtaisi olla seuraava sopiva retkikohde. Aika velikultia!

Pirjo Silveri, teksti ja kuvat

- Takaisin.