Talkoolaiset Pyhän Olavin raunioilla

30.5.2006
Tyrvään kirkonrakentajien yhteinen matka jatkuu. Toukokuussa talkoolaiset puolisoineen kävivät Pyhän Olavin kirkon raunioilla - Ruotsin Sigtunassa.

Tukholmaa kierrettiin ristiin rastiin, mutta varsinainen ykköskohde oli tuhkasta noussut Katariinankirkko. Se paloi toukokuussa 1990 ja rakennettiin sen jälkeen kuudessa vuodessa uudestaan, perinteisillä menetelmillä ja ulkoapäin aivan entisen kaltaiseksi.

Aika tutun oloista siis.

Kuninkaallinen Tukholma kylpi auringossa, kun Lauhamon bussilastillinen energisiä ja vetreitä kirkonrakentajia rantautui satamaan. Päivän ohjelmaan valituissa kohteissa ei katseltu pelkästään mielenkiintoisia rakennuksia, vaan käväistiin myös oman kristinuskomme juurilla ja ytimessä.

Auton nokka suuntasi ensin kohti entistä pääkaupunkia Sigtunaa. Ruotsin vanhin kaupunki oli aikanaan hallinnollinen, kaupallinen ja kirkollinen keskus. Siellä sijaitsi myös ensimmäinen piispanistuin, joka myöhemmin siirrettiin Upsalaan.

Naapurimaan kuin omat taskunsa tunteva opas Mikko Nummi kävelytti ryhmää idyllisessä Sigtunassa, esitteli viehättävän raatihuoneen, Elsa Beskowin saduista tunnetun Täti Ruskean talon, kylän riimukivet sekä kolmen toisistaan kivenheiton päässä olevan kirkon rauniot; Pyhän Olavin, Laurin ja Pietarin.

- Onko täälä ehjää kirkkoo ollenkan kun kaikki on pelkkää raunioo, ehti Pohjolaisen Matti jo murehtia.

Joku vitsaili ääneen, että talkoolaisille olisi näillä seuduin paljon työtä, mutta teräsvaari Aarne Järä, 94, palautti napakasti maan pinnalle:

- Ei nää o meitin hommia. Nuorten kiviopiskelijoitten kuulus ensin tehrä kivityö. Vasta sitten me voitas tulla rakentaan ja tekeen puuosat.

No, retkeläisten helpotukseksi Pyhän Olavin vieressä komeili sentään eheä, dominikaanimunkkien 1200-luvulla rakentama Pyhän Marian kirkko. Ajatuksen siivin moni lensi kotiseudulle, Pyhälle Marialle omistettuun Sastamalaan.

Matka jatkui Upsalaan, tuomiokirkostaan tunnettuun yliopistokaupunkiin. Ruotsin suurimman katedraalin tornit kurkottavat 118 metrin korkeuteen. Tuomiokirkkoa kelpasi ihailla ulkoa ja sisältä - ja vaikutuksen se kyllä teki. Holvien alla salamavalot räpsyivät etenkin Pyhän Birgitan perheen hautapaikalla lähellä alttaria.

Vanhassa Upsalassa, hieman keskustan ulkopuolella kivikirkko oli remontin vuoksi suljettu, mutta onneksi pihalla riitti tarpeeksi ihmeteltävää. Suuret pyramidimaiset kukkulat paljastuivat kuninkaallisten hautakummuiksi 500-luvulta.

Iltapäivällä ajettiin takaisin Tukholmaan, ja ihailtiin kauniita maisemia ja luonnon heräämistä, golfkenttiä, ratsutiloja, hyvin hoidettuja taloja ja pihapiirejä, valkoisena mattona kukkivia valkovuokkolehtoja.

Sokerina retkipäivän pohjalla oli vierailu Katariinankirkossa Södermalmilla. Sen kirkkomaan multaan on vuosisatojen saatossa haudattu paljon suomalaisia, ja sieltä sai viimeisen leposijansa myös ulkoministeri Anna Lindh.

Tulipalon jälkeen 1990-luvulla uudelleenrakennettu kirkko muistuttaa ulkoisesti täysin entistä, mutta on sisältä uuden ja vanhan sekoitus. Tukholmalaiset ottivat palaneen Katariinan jälleenrakennuksen sydämenasiakseen aivan kuten tyrvääläiset muutamaa vuotta myöhemmin. Molemmissa työ tehtiin vanhoilla menetelmillä, mutta vain Tyrväällä talkoilla.

Vaikka pitkän päivän ja paljon kävelyn rasitukset painoivat jo vähän jalkoja, valoisa ja avara kirkkosali hiljensi matkalaiset muutenkin. Monen katse nauliutui saarnatuolin viereisellä seinällä olevaan krusifiksiin, johon auringonsäteet hetken aikaa siilautuivat kuin kirkas kohdevalo.

Ristiinnaulitussa oli jotakin tuttua. Se muistutti erehdyttävästi Tyrvään Pyhän Olavin kirkon tuholta säästynyttä 1400-luvun krusifiksia koti-Vammalassa.

Kolmannen päivän aamuna Turun satamassa laivasta purkautui tyytyväinen retkikunta.

- Kyllä oli taas hyvä reisu, puki Heikki Mustalahti yhteisiä tuntoja sanoiksi. - Ja vallankin se Upsalan tuomiokirkko oli kommee.

Sekä linja-autossa että naapurin kirkoissa kaikui matkan aikana monta kertaa kiitosvirsi ja käsiä laitettiin ristiin. Jo se oli suuri ilon aihe, kun kirkkotyömaalla tutuksi tulleella porukalla saatiin kulkea kappale elämänmatkaa yhdessä.

Pirjo Silveri, teksti ja kuvat

- Takaisin.