Talkoolaiset Pyhän Olavin raunioilla
30.5.2006
Tyrvään kirkonrakentajien yhteinen matka jatkuu. Toukokuussa
talkoolaiset puolisoineen kävivät Pyhän Olavin kirkon
raunioilla - Ruotsin Sigtunassa.
Tukholmaa kierrettiin ristiin rastiin, mutta varsinainen ykköskohde
oli tuhkasta noussut Katariinankirkko. Se paloi toukokuussa 1990
ja rakennettiin sen jälkeen kuudessa vuodessa uudestaan, perinteisillä
menetelmillä ja ulkoapäin aivan entisen kaltaiseksi.
Aika tutun oloista siis.
Kuninkaallinen Tukholma kylpi auringossa, kun Lauhamon bussilastillinen
energisiä ja vetreitä kirkonrakentajia rantautui satamaan.
Päivän ohjelmaan valituissa kohteissa ei katseltu pelkästään
mielenkiintoisia rakennuksia, vaan käväistiin myös
oman kristinuskomme juurilla ja ytimessä.
Auton nokka suuntasi ensin kohti entistä pääkaupunkia
Sigtunaa. Ruotsin vanhin kaupunki oli
aikanaan hallinnollinen, kaupallinen ja kirkollinen keskus. Siellä
sijaitsi myös ensimmäinen piispanistuin, joka myöhemmin
siirrettiin Upsalaan.
Naapurimaan kuin omat taskunsa tunteva opas Mikko Nummi kävelytti
ryhmää idyllisessä Sigtunassa, esitteli viehättävän
raatihuoneen, Elsa Beskowin saduista tunnetun Täti Ruskean
talon, kylän riimukivet sekä kolmen toisistaan kivenheiton
päässä olevan kirkon rauniot; Pyhän Olavin,
Laurin ja Pietarin.
- Onko täälä ehjää kirkkoo ollenkan kun
kaikki on pelkkää raunioo, ehti Pohjolaisen Matti jo
murehtia.
Joku vitsaili ääneen, että talkoolaisille olisi
näillä seuduin paljon työtä, mutta teräsvaari
Aarne
Järä, 94, palautti napakasti maan pinnalle:
- Ei nää o meitin hommia. Nuorten kiviopiskelijoitten
kuulus ensin tehrä kivityö. Vasta sitten
me voitas tulla rakentaan ja tekeen puuosat.
No, retkeläisten helpotukseksi Pyhän Olavin vieressä
komeili sentään eheä, dominikaanimunkkien 1200-luvulla
rakentama Pyhän Marian kirkko. Ajatuksen siivin moni lensi
kotiseudulle, Pyhälle Marialle omistettuun Sastamalaan.
Matka jatkui Upsalaan, tuomiokirkostaan tunnettuun yliopistokaupunkiin.
Ruotsin suurimman katedraalin tornit kurkottavat 118 metrin korkeuteen.
Tuomiokirkkoa kelpasi ihailla ulkoa ja sisältä - ja vaikutuksen
se kyllä teki. Holvien alla salamavalot räpsyivät
etenkin Pyhän Birgitan perheen hautapaikalla lähellä
alttaria.
Vanhassa Upsalassa, hieman keskustan ulkopuolella kivikirkko oli
remontin vuoksi suljettu, mutta onneksi pihalla riitti tarpeeksi
ihmeteltävää. Suuret pyramidimaiset kukkulat paljastuivat
kuninkaallisten hautakummuiksi 500-luvulta.
Iltapäivällä ajettiin takaisin Tukholmaan, ja ihailtiin
kauniita maisemia ja luonnon heräämistä, golfkenttiä,
ratsutiloja, hyvin hoidettuja taloja ja pihapiirejä, valkoisena
mattona kukkivia valkovuokkolehtoja.
Sokerina retkipäivän pohjalla oli vierailu Katariinankirkossa
Södermalmilla. Sen kirkkomaan multaan on vuosisatojen saatossa
haudattu paljon suomalaisia, ja sieltä sai viimeisen leposijansa
myös ulkoministeri Anna Lindh.
Tulipalon jälkeen 1990-luvulla uudelleenrakennettu kirkko
muistuttaa ulkoisesti täysin entistä, mutta on sisältä
uuden ja vanhan sekoitus. Tukholmalaiset ottivat palaneen Katariinan
jälleenrakennuksen sydämenasiakseen aivan kuten tyrvääläiset
muutamaa vuotta myöhemmin. Molemmissa työ tehtiin vanhoilla
menetelmillä, mutta vain Tyrväällä talkoilla.
Vaikka pitkän päivän ja paljon kävelyn rasitukset
painoivat jo vähän jalkoja, valoisa ja avara kirkkosali
hiljensi matkalaiset muutenkin. Monen katse nauliutui saarnatuolin
viereisellä seinällä olevaan krusifiksiin, johon
auringonsäteet hetken aikaa siilautuivat kuin kirkas kohdevalo.
Ristiinnaulitussa oli jotakin tuttua. Se muistutti erehdyttävästi
Tyrvään Pyhän Olavin kirkon tuholta säästynyttä
1400-luvun krusifiksia koti-Vammalassa.
Kolmannen päivän aamuna Turun satamassa laivasta purkautui
tyytyväinen retkikunta.
- Kyllä oli taas hyvä reisu, puki Heikki Mustalahti yhteisiä
tuntoja sanoiksi. - Ja vallankin se Upsalan tuomiokirkko oli kommee.
Sekä linja-autossa että naapurin kirkoissa kaikui matkan
aikana monta kertaa kiitosvirsi ja käsiä laitettiin ristiin.
Jo se oli suuri ilon aihe, kun kirkkotyömaalla tutuksi tulleella
porukalla saatiin kulkea kappale elämänmatkaa yhdessä.
Pirjo Silveri, teksti ja kuvat
- Takaisin.
|