Nykyajan 1 200 kirkonrakentajaa
Harvasta nykysuomalaisesta voi tulla kristikunnan kautta aikain
arvostama kirkonrakentaja, koska evankelis-luterilaisten seurakuntien
sakraalirakennukset ovat suurimmaksi osaksi jo tehtyjä. Vammalassa
kunnianimen ansaitsee 1 200 vapaaehtoista, jotka jollakin tapaa
osallistuivat Pyhän Olavin jälleenrakentamiseen.
Alun paanunveisto keräsi bussilasteittain veistokirveen kokeilijoita
eri puolilta Suomea. Loppusuoralla palkattomaan työhön
osallistuneita aktiivitalkoolaisia oli enää 10-15.
Monenlaista kädentaitoa
Kaikkialla kirkossa vieras saa ihailla hiuksenhienoa ihmiskäden
kosketusta; vanhanaikaisia härkähöylällä
käsiteltyjä pintoja, kiviseinän muhkuroitten muotoon
veistettyjä reunimmaisia lattialankkuja, tynnyriholviin tyvi-
ja latvapuoli vuorotellen soviteltuja kattolautoja, sepän takomia
nauloja ja muita rautaosia.
Kirkonrakentajilta vaadittiin taitoa, sisua, sitkeyttä ja
kärsivällisyyttä. Moni rakenneratkaisu tai entisajan
työmenetelmä piti opetella kantapään kautta.
Erilaisia toimenkuvia syntyi luontevasti tilanteen mukaan. Arkeen
mahtui paljon myös näkymätöntä, mutta välttämätöntä
askaretta. Yksi keskittyi veistämiseen tai höyläämiseen,
toinen siivosi ja siirteli rakennustelineitä, kolmas suoristi
tuhkasta seulottuja nauloja.
Pyhän Olavin talkoolaiset olivat varsin sekalaista seurakuntaa.
Rakentamisen ammattilaisia ei juuri mukana ollut, mutta esimerkiksi
maatalon töissä kouliintuneita käytännön
kädentaitajia sitäkin enemmän.
Suuri osa aktiivijoukosta tuli Vammalasta tai naapurikunnista.
Nitroporukaksi itseään kutsuneiden miesten keski-ikä
oli reippaasti yli 70 vuotta. Erikoiselle työmaalle vetivät
sekä vakaumus että tilaisuus päästä kulttuurihistoriallisessa
kohteessa kokeilemaan ja opettelemaan ikivanhoja työmenetelmiä.
"Me tehrään se uurestaan"
Keikyäläinen Aarne Järä jää Tyrvään
Pyhän Olavin uuden vaiheen henkilöhistoriaan yksistään
kunnioitettavan ikänsä takia. Jo ensimmäisiin paanutalkoisiin
osallistunut teräsvaari lupasi savuavilla raunioilla 21.9.1997
"me tehrään se uurestaan".
Palopaikalla lausutuilla vanhan miehen sanoilla oli suuri symbolinen
merkitys. Järä oli mukana jälleenrakennuksen loppuhuipennukseen
eli kirkon vihkimisjuhlaan 3.8.2003 asti. Hän oli silloin 92-vuotias.
Jokainen Tyrvään talkoolainen olisi mainitsemisen arvoinen,
jokaisesta voisi kertoa oman kiinnostavan tarinansa. Kaikkien esitteleminen
olisi mahdotonta, ja vaikea on myös nostaa yhden osuutta tai
työpanosta toista tärkeämmäksi. Talkoolaisille
itselleen riitti puumerkki TALKOILLA RAKENNETTU katon päätylaudassa.
Ompeluseurat jatkuvat
Säännöllisesti "miesten ompeluseuroissa"
käynyt joukko hitsautui vuosien mittaan yhteen huolimatta siitä,
että ryhmässä oli paljon mielipiteiltään,
taustaltaan, syntyperältään ja koulutukseltaan erilaisia
ihmisiä.
Vaikka kirkko on valmis, talkoolaiset puolisoineen kokoontuvat
edelleen silloin tällöin, esimerkiksi seurakunnan tarjoamalle
joululounaalle. Yhteisiä retkiä järjestettiin jo
rakennusvuosina.
Syksyllä 2004 Jenny ja Antti Wihurin rahasto myönsi talkooväelle
20 000 euron tunnustuspalkinnon, esimerkillisestä yhteishengestä
sekä monipuolisesta kädentaitojen käytöstä
isien perinnön turvaamisessa ja siirtämisessä tuleville
sukupolville.
Palkinto luovutettiin Vammalan seurakunnalle käytettäväksi
talkoolaisten huomioimiseen, heidän ja heidän läheistensä
elämänolosuhteiden parantamiseen ja kaikinpuoliseen kunnon
ylläpitämiseen. Näin kirkonrakentajien yhteinen matka
jatkuu.
- Takaisin.
|