Tyrvään Pyhän Olavin kirkko

Etusivulle.
Tyhjä.
Aukiolo
Tyhjä.
Tapahtuu Tyhjä.
Historia.
Tyhjä.
Paanutalkoot.
Tyhjä.
Tuhopoltto.
Tyhjä.
Jälleenrakennus.
Tyhjä.
Kirkonrakentajat.

 

Valitse kieli - Choose language - Välj språk

Sastamalan seurakunta

In English På svenska

”Kävellen perille, hiljaa ja hartaasti…”

18.8.2010
Arkkitehti Maija Kairamon mielestä Tyrvään Pyhälle Olaville on parasta saapua kävellen, ainakin viimeiset parisataa metriä. Kohdetta kannattaa lähestyä hiljaa ja hartaasti, samaan tapaan kuin pyhiinvaeltajat Pyhän Jaakobin reitin päätepistettä eli Santiago de Compostelan katedraalia.
– Olisi hienoa, jos Tyrväälläkin kirkko voitaisiin nähdä hiukan laajemmin, osana kylän vanhaa maanviljelysmaisemaa. Kävellen kulkeminen kuuluu kokemukseen ja kokonaisuuteen.

Useimmat vieraat hurauttavat kuitenkin kiireesti autolla perille asti. Kirkonmäellä tulijaa tervehtivät ensimmäisenä peltilehmien kiiltävät kyljet.

– Ehdotan seurakuntaa vakavasti harkitsemaan parkkipaikan siirtämistä aivan kirkon vierestä pois, vetosi Museovirastossa pitkän työuran tehnyt Maija Kairamo täkäläisiin päättäjiin. Hän lupasi tehdä pysäköintiä koskevasta toiveestaan vielä kirjallisen esityksen.

Tyrvään Pyhällä Olavilla järjestetään elokuussa kolmiosainen ”Kohti koko kansan kirkkoa” -tilaisuuksien sarja. Ääneen pääsevät kirkon vaiheita eri näkökulmista katsovat henkilöt. Kairamo vieraili yhdessä teemaillassa kertomassa omia kokemuksiaan kirkkorakennuksen korjauksista 60-luvulta lähtien. Aihe houkutteli paikalla ison joukon kiinnostuneita eri puolilta Suomea.

Alkuverryttelyksi Kairamo kierrätti yleisöä ulkosalla ympäri kirkkoa ja selosti monia kiinnostavia yksityiskohtia, myös dramaattisen tuhopolton 1997 jälkeiseltä ajalta. Asehuoneen puoleisessa – ja tuulelle alttiimmassa – ulkoseinässä hän esitteli, kuinka rajun tulipalon jäljet voi yhä nähdä ja tuntea. Valtava kuumuus ”hioi” monista kivistä muhkuraisia, kun sakastin puolella seinän kivet ovat varsin sileitä.

Ikkunat ensimmäisenä

Arkkitehti Kairamo aloitti 1963 työnsä Muinaistieteellisessä toimikunnassa, nykyisen Museoviraston edeltäjässä. Tuolloin tyrvääläisten vanha kirkko ei ollut erityisen merkittävä kohde, eikä läheskään yhtä tunnettu kuin nykyään. Yleisölle sitä ei pidetty edes auki.

– Muutenkin 60-luku oli aikaa, jolloin uskottiin moderniin insinööritekniikkaan. Vanhoille rakennuksille ei niin annettu arvoa. Muinaistieteellisellä toimikunnalla oli niukasti varoja käytettävissä korjauksiin, ja siksi keskityimme lähinnä tiettyihin pääkohteisiin, kuten Turun ja Hämeen linnaan, Olavinlinnaan sekä suuriin kartanoihin.

Tyrvään vanhassakirkossa Maija Kairamo sai ensimmäiseksi tehtäväkseen erittäin huonokuntoisten ikkunoiden korjaamisen. Uudet ikkunat laitettiin vanhoihin puupuitteisiin. Samaan aikaan perustuksia piti vahvistaa.
– Turhan paljon betonia ajettiin kirkon alle ja kovilla tekniikoilla, hän kritisoi jälkiviisaasti 60-luvun menetelmiä ja ajattelutapaa.

Kivetkin kertovat paikallishistoriaa

Kun tulipalossa tuhoutunutta kirkkoa lähdettiin syksyllä 1997 nostattamaan tuhkasta, kaikki puuosat piti tietysti rakentaa kokonaan uudestaan. Samalla kertaa Tyrväällä tuli kova puhti kunnostaa myös kivirakenteet viimeisen päälle ja perusteellisesti.

Pyhän Olavin kiviset seinät ovat nyt Suomen kirkoista ehkä parhaiten kartoitetut. Korjaustyön yhteydessä selvitettiin jopa yksittäisten kivien alkuperä.
– Kivet sinänsä jo kertovat tämän seudun historiaa.

Tampereen teknillisessä korkeakoulussa suunniteltiin sopivat laastit eri tarkoituksiin.
– Näin jälleenrakennusprojektista tuli myös huomattava oppimisjuttu, joka parantaa monien muitten keskiaikaisten kirkkojen tilannetta. Tyrväältä on nyt hyvää tietoa käytettävissä ja hyödynnettävissä muille.

”Dialogi toimii upealla tavalla”

Jälleenrakennusvaiheessa Maija Kairamo kuului arkkitehti Ulla Raholan tukena olleeseen sisätilatyöryhmään. Kun kirkko oli puuvalmis ja Kairamo kirjoitti kohteesta omaa muistiotaan, hän viittasi jo mahdolliseen tulevaan taiteeseen. Menetetyssä kirkkotilassa nimenomaan maalatut pinnat olivat antaneet sen viimeisen silauksen. Rakenneosien pehmoinen sinertävän sävy oli ollut oleellinen osa tunnelmaa.

Taiteilijavalinnasta kuultuaan Maija Kairamo myöntää täysin luottaneensa Kuutti Lavosen kädenjälkeen. Osmo Rauhalan työt osoittautuivat myönteiseksi yllätykseksi.

– Pigmentit ja sideaineet ovat 1700-luvun tekniikkaa, mutta taiteilijoiden töiden sisältö nykyaikaa. Mielestäni molemmat ovat onnistuneet erittäin hyvin.
– Osmo Rauhalan kuviin liittyvät tarinat ovat rationaalisia, tieteeseen ja nykyajan tietoon perustuvia, Kuutti Lavonen taas esittää valtavan tunnepitoista kärsimyshistoriaa. Dialogi toimii upealla tavalla, työt keskustelevat hyvin keskenään.

Maija Kairamo vertasi Tyrvään Pyhää Olavia Saksan Dresdenissä jälleenrakennettuun Frauenkircheen.
– Se on tehty kopioimalla, vanhojen kuvien ja dokumenttien perusteella. Tyrvääläisestä vaihtoehdosta ei voi puhua samana päivänäkään. Pyhä Olavi on niin kertakaikkisen vaikuttava henkinen kokemus. Ihan tärisen aina kun tulen tänne kirkkoon sisälle!

– Kopioimalla on mahdoton tavoittaa menetettyä. Patinaa ei voi tehdä, vaan se tulee vasta ajan myötä. Siksi Tyrväällä tehdyt ratkaisut ovat olleet juuri oikeita.

Teksti ja kuvat: Pirjo Silveri

- Takaisin.

Arkkitehti Maija Kairamo selittää, miksi kirkon asehuoneen puoleisessa seinässä kivet ovat muhkuraisempia ja epätasaisempia kuin rakennuksen vastakkaisella puolella.

Tyrvään vanhan kirkon korjaamisen vaiheet 60-luvulta nykypäivään vetivät Kallialaan ison joukon aiheesta kiinnostuneita

Maija Kairamo kierrätti kuulijoitaan myös ulkosalla, ympäri kirkkoa.

Maija Kairamo kierrätti kuulijoitaan myös ulkosalla, ympäri kirkkoa.

Heikki Mustalahti oli aikanaan innokas talkoolainen. Kirkon rautaiset osat, naulat, saranat ja muutolivat työmaalla hänen erikoisalaansa.

– Toivoisin, että Tyrvään Pyhä Olavi voitaisiin nähdä ja kokea laajemmin, osana kylän vanhaa maanviljelysmaisemaa, totesi Maija Kairamo.

Kirkonrakentajat Kalevi Saari (keskellä) ja Veikko Niukkanen (oik.) verestävät muistoja tutulla tontilla.

Museovirastossa työuransa tehnyt arkkitehti Maija Kairamo kuulijoineen kirkonmäellä.

Maija Kairamon mielestä Tyrvään Pyhän Olavin sisätila on vaikuttava ja ainutlaatuinen.

Kesäteologi Sinikka Tuori piti tilaisuuden lopuksi lyhyen hartaushetken.

Sivun alalaita.