Tyrvään Pyhän Olavin kirkko

Etusivulle.
Tyhjä.
Aukiolo
Tyhjä.
Tapahtuu Tyhjä.
Historia.
Tyhjä.
Paanutalkoot.
Tyhjä.
Tuhopoltto.
Tyhjä.
Jälleenrakennus.
Tyhjä.
Kirkonrakentajat.

 

Valitse kieli - Choose language - Välj språk

Sastamalan seurakunta

In English På svenska

”Jotain aivan ainutlaatuista”

30.10.2009
Tyrvään Pyhä Olavi on vilkkaan syksyn jälkeen laskeutunut talvilepoon.
Neljäntenä adventtina kirkkokansa vaeltaa Kallialaan aloittamaan tuomaankirkolla joulua, mutta muuten ovet avautuvat vasta keväällä.

Lähes 35 000 vierasta on jo ehtinyt nähdä Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan maalaamat uudet uskon kuvat. Talkoilla rakennetun kirkon taide on herättänyt kiinnostusta sekä kotimaassa että ulkomailla.
Tiedotusvälineet ovat suitsuttaneet tyrvääläisten aarretta sen verran hunajaisesti, että Pyhä Olavi on yksi Suomen kuuluisimmista kirkoista.

Liikkeenjohdon konsultti Erik Floman kirjoitti Hufvudstadsbladetin kolumnissaan (11.10.):
”Monien matkailualalla viettämieni vuosien aikana olen eri puolilla maailmaa nähnyt monia muistomerkkejä ja pyhiä paikkoja. Monet kerrat minua on opastettu kunnostetuissa ja raunioituneissa kirkoissa, lähellä ja kaukana. Koskaan ei ole kuitenkaan sellainen harras tunnelma pysäyttänyt kuin Pyhällä Olavilla. Eikä koskaan aikaisemmin Suomessa.
Melkein kuin vahingossa talkoolaiset ja Sastamalan seurakunta ovat luoneet jotakin aivan ainutlaatuista.”

Kirkko on kirkko

Kaupungin suosituin matkailukohde on kuitenkin ensisijaisesti kirkko eli jumalanpalveluskäyttöön vihitty tila. Siellä kokoonnutaan messuun ja hiljennytään hartauteen. Siellä Jumala puhuu – ja Jumalalle puhutaan.

Syksyn aikana kirkossa vihittiin monta paria kristilliseen avioliittoon, ensi kesäksi vihkivarauksia on tehty jo 22. Elokuussa Osmo Rauhalan maalaaman alttarin äärelle polvistuivat Johanna Nieminen ja Niklas Birgersson.
– Olihan se upea tunne olla avaamisen jälkeen ensimmäinen vihkipari. Niin monta kertaa olimme käyneet pihassa ja ajaneet paikan ohi. Ellei Pyhä Olavi olisi avautunut hääpäiväämme mennessä, sitten olisimme halunneet vihkimisen kirkon pihassa, Johanna Birgersson sanoo.
Sastamalan maisemat ovat tulleet Ruotsissa asuvalle avioparille tutuiksi, koska Johannan vanhemmilla on vapaa-ajanasunto Mouhijärvellä.

Syyskuun lopussa Otso Niila Väinämö Heikkilä liitettiin pyhässä kasteessa seurakunnan yhteyteen.
Mielessään vanhemmat Anna-Liisa Knuuti ja Sami Heikkilä ajattelivat Pyhää Olavia jo odotusaikana. Ilo oli suuri kun he kesällä oivalsivat, että ”kyllä se taitaa valmistua ristiäisiin mennessä”.
– Kun kirkko avattiin, kävimme ihailemassa taideteoksia ja miljöötä, ja päätimme, että tämä on se paikka, minne nyt haluamme tuoda kolmisenkymmentä sukulaista ja ystävää perhejuhlaamme.
Perhe asuu Espoossa, mutta Anna-Liisan äidin puolen juuret ovat Keikyässä. Siellä ”mummun tyttö” vietti lapsuutensa ja nuoruutensa kesiä, ja vapaa-aika kuluu edelleen suvun vanhalla kotitilalla.

Erikoisia ja elämyksellisiä tilaisuuksia aviopari on järjestänyt lähipiirilleen ennenkin. Innokkaitten Lapin kävijöiden rakkaus syttyi vaelluksella pohjoisessa. Kun pariskunta vihittiin Pielpajärven erämaakirkossa, hääväki kutsuttiin Inariin.
Kun esikoistyttö Saana talvella 2004 kastettiin Keikyän kirkossa, sinne mentiin hevosella rekikyydillä. Toisesta tyttärestä tuli aikanaan Malla, ”pienemmän tunturin valloitus”.
Elokuussa 2009 syntynyt poika kastettiin perheen perinteitä noudattaen. Kastemaljana oli sama, joka jo äidillä omissa ristiäisissään. Valkeaa mekkoa on käytetty suvussa vuosikymmeniä, ja jokaisen lapsen nimi on kirjailtu helmaan.
Kirkkosalin viileys ei Lapin maisemissa liikkumaan tottuneita vanhempia säikäyttänyt.
– Villapukua ja nuttua vaan tarpeeksi alle, äiti tietää.

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko tuo Anna-Liisalle myös lämpimiä muistoja vuonna 2000 kuolleesta rakkaasta isoäidistä.
– Silloin kun kirkko paloi, hän oli sairaalassa huonossa kunnossa. Palopäivänä istuimme yhdessä sairaalahuoneessa ja katsoimme ikkunasta näkyvää savua. Mummu, herkkä ja uskovainen ihminen, liikuttui kyyneliin asti. Jo tuolloin minulle tuli vahva tunnekontakti tähän kirkkoon.

Teksti ja kuvat Pirjo Silveri


Ruusuja ja risuja

Kävijät ovat antaneet vuolaasti seurakunnalle suullista ja kirjallista palautetta Pyhästä Olavista.
Lue lisää

- Takaisin.

Oppaiden kolmesti päivässä pitämät yleisesittelyt vetivät kymmeniä kertoja kirkkosalin täyteen.

Syyskuun alussa seurakunta kokoontui messuun, jossa uusi kirkkoherra Ari Paavilainen piti tulosaarnansa.

Johanna Nieminen oli elokuussa avatun kirkon ensimmäinen morsian. Avioliittoon vihkimisen myötä sukunimi vaihtui Birgerssoniksi. Kuva Meri Öhman.

Heikkilän perheen herkkä hetki: Auli Airas-Laitilan toimittamassa kasteessa pikku-Otso on juuri liitetty seurakunnan yhteyteen. Vas. vaari Antti Heikkilä, vanhemmat Sami Heikkilä ja Anna-Liisa Knuuti, oik. kummit Riitta Snellman ja Ari Karttunen.

Pikkuinen Otso Niila Väinämö kummitätinsä Riitta Snellmanin sylissä.

Aitiopaikalla kirkkosalia ihailemassa. Kuutti Lavosen Pietá ja Stabat Mater.

Sivun alalaita.